Jumalan kämmenselällä

Kun olin pienen pieni
leikimme ystäväni kanssa
hiekkalaatikolla salakristittyjä
Pyysimme hänen äitiään papiksi.

Hänen äitinsä puhui rakkaudesta
ja sitten rukoilimme kädet ristissä
ja heleä laulumme kohosi
suoraan taivaaseen. 

Aurinko paistoi,
valkovuokot hehkuivat
metsän pohjalla,
maailma oli pieni ja turvallinen. 

Nyt on syksy,
hiekkalaatikko on purettu,
valkovuokot ovat kuihtuneet,
ja loska raidoittaa ikkunoita. 

En uskalla lukea sanomalehtiä 

enkä katsoa uutisia 

sillä maapallo on paisunut isoksi 

ja rauhattomaksi.

Leikki on muuttunut todeksi. 

Kaulassani kimmeltää merkki 

siitä että olen antanut elämäni 

jonkun suuremman käsiin. 

Opiskelen kristillisessä koulussa. 

Minusta ei tule isoa,
mutta minusta tulee
seurakunnan korvat.

23.07.2015