Kuisketta: maaliskuuta 2015

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Enhän minä itke

Vain viiltävä viima ja
pakkasen purevuus,
saa silmäni vuotamaan
ja liekkini hiipumaan.

Vaikenen.
En itke.

Aurinko häikäisee,
kasvoni valaisee,
vaalenen vienoksi,
hioudun hennoksi.

Kalpenen.
Enkä itke.

Lämpö lyö vasten
avonaisia arpia,
kavahdan kivusta,
kangistun kauhusta.

Halkeilen,
mutta en itke.

Kierros alkaa alusta.
Tuuli ulvoo kaipausta,
lohduttomuus äänessä.
Lopun alku on edessä.

Huokaisen.
En minä itke...
Enhän minä.
En.

Täällähän tihuttaa.
Etkö muka huomaa?

18.03.2015

Auta mua

Palelen tuulessa,
vapisen pelosta.
Pakenen hulluuttani,
kavahdan varjoani.

Ääni käskee sisälläni
taas tuhoamaan itseäni.
En tahdo sille antautua.
Puhu mulle, auta mua!

Sinä tiedät tarkalleen
mitkä sanat tarvitsee,
että pääsen pimeydestä.
Pidä kiinni kädestä.

Puhu paha päästäni,
sulata mut jäästäni.
Kuivaa pisarat poskilta,
Auta mua, pelasta!

11.12.2014

Näyttelijä

Päivät taistelen,
pimeää pakenen,
iloa säteillen
ehjää näyttelen.

Teille annan sen
kauniimman puolen
vaikka se kuluttaa.
En tahdo satuttaa.

Mut yön varjoissa,
mustissa valoissa
mnua vahvempi
kipu kiivaampi.

Sorrun uudestaan,
lähden tanssimaan,
tangoa hulluuden
silmät kyyneltyen.

Katseet sammuneet,
unelmat hajonneet
mua taas tuijottaa,
kehottaa kaatumaan.

Ja joskus tottelen,
itseäni rankaisen.
Punaiset pisarat
uneen saattavat.

18.11.2014

Sateeseen

Yksi harmaa aamu taas,

nousen ylös uudestaan.
Huuliin haloonpunaista.
Ei hyotyä kaamoslampusta.

Luonto on näky lohduton.
Sielussa kaipaus loputon
kaihertaa, saa suremaan,
maailman pahuuteen uskomaan.

Mitä vielä täällä odotan?
Ihmettä merkkinä Jumalan?
Enkö ole jo murehtinut tarpeeksi?
Jos lähtisin, saisinko anteeksi?

Ei, en voi vielä luovuttaa,
tahdon yrittää uskoa parempaan.
Sujautan rukousnauhan ranteeseen
ja kävelen ulos tihkusateeseen.

04.11.2014

Pimeys saa vallan

Näin aamu sarastaa

ja unes varastaa,
heräät vielä uudestaan
tähän pahaan maailmaan.

Istut tunteja huoneessas
vain yksinäisyys seuranas
ja äänet päässäs huutavat,
sua syvemmälle kutsuvat.

Ilta kun kajastaa,
tahdot pian nukkumaan,
mut pelot valvottaa,
et unesta kiinni saa.

Et pääse pakoon maailmaa,
se hiljaa korvaasi huutaa
ja pistää sut toivomaan
taas kerran kuolemaa.

Ja niin aamu aukeaa,
on hetken raukeaa,
ensilumi peittää maan
sitten hiljaisuus halkeaa.

Hälytys täyttää osaston,
mut silmäs sammuneet jo on.
Pääsit lepäämään vihdoinkin.
Muistolles laulaa linnutkin.

03.11.2014

Jos voisin

mä toisin
vaik taivaalta kuun.
Jos voisin
mä loisin
viel hymyyn sun suun.

Mut mä oon pieni
ja niin voimaton
sun tuska niin suuri
ja voittamaton.

Jos voisin
mä joisin
pois tuskasi maljan.
Jos voisin
mä soisin
sulle elon kauneimman.

Mut ihminen yksin
ei voi toista pelastaa,
turha on sokean
sokeaa taluttaa.

03.11.2014

Rappusilla

Tänä syksynä väsähdin,

henkisesti romahdin,
eksyneenä harhailin,
talviuneen halusin.

Nyt nousen ylös horjuen,
tänään periks anna en.
"Olet vahva" toistelen,
itseäni vastaan taistelen

27.10.2014

Eksyksissä

Jääkylmät käytävät,

sinisävyiset seinät,
turvalukot ovissa,
kalterit ikunoissa,
tahmaiset ovennupit,
loputtomat minuutit.
Tuijotan varpaitani,
odottelen vuoroani
tulla taas kuulluksi,
tulla viimein huomatuksi

20.10.2014

Lukossa

Yksin liian suuressa talossaan,

kuin prinsessa kylmässä tornissa.
Ei lohikäärmeitä olekaan.
Ahdistus mua pitää vankinaan.

Ilma on raskasta,

se lattiaan painaa.

Täytän talon musiikilla,

saan henkeä taas.

Silti hän saa kiinni ja ravistelee.
Tahtoisin paeta, mut kehoni vapisee.
Käperryn sohvaan, laitan silmät kiinni,
keskitän huomion hohtaviin ranteisiini.

Enkä viillä, en vielä tänään
koska en halua satuttaa ketään.
Miksi se ainoa joka tätä ymmärtää,
on lukkojen takana suojassa itseltään?

03.10.2014

Sihinää

Sieluni syvintä katseellaan koluaa

hämähäkin raato koiran vesikupissa.
Aamu matelee julmasti eteenpäin.
Milloin aloinkaan nähdä maailmani näin?

Minä juon teetä ja pohdin mitä teeen
kun paha ei poistukaan muodossa kyynelten,
eikä suun kautta niinkuin viime viikolla,
eikä tuhannetkaan sanat oloa helpota.

Mikään ei vaan enää riitä,
tuijotan sokeana vihannesveistä.
Kylmät sormet tärisevät,
siivet sisälläni värisevät.

Olen kestänyt eilisen ja kestän myös tänään,
mut huomisesta en olekaan niin varma enään.
Kun kaikki muut ympärillä antavat periksi,
niin miksen myös minä, edes pieneksi hetkeksi?

25.09.2014

Orkidean laulu

Mitä teen kun päätetään

etten sisään pääsekään?
Miksen luokses tulla saa?
Voiko yksinäisyys parantaa?

Jään kai ulos seisomaan
sateeseen joka lankeaa
sumuisista silmistämme
yhteisessä hetkessämme.

Lasia vain pari tuumaa
meitä kahta erottaa.
Se silti ilon karkottaa
ja kasvot kiveks kovettaa.

Orkidea jaksaa vaan
ikkunallaan kukoistaa.
Siitä toivon hipun saan
ehkä tästä vielä toivutaan.

10.09.2014

Helinää

Stressileluna

oma ruumiinsa.
Tuska pakottaa
ranteet avaamaan.

Milloin tahansa.
Millä tahansa.
Kunhan tuntuu
niin että vinkuu.

Siteissä aamulla
ei muistikuvia.
Seinät veressä.
Tätäkö on elämä?

09.09.2014

Pääskyseni

Kaunis nuori pääskynen,

lintu puhtaan valkoinen,
lentää liitää leikkien.
Vaan onni ei oo ikuinen...

Nyt punaista on valkoisella,
avohaava siiven alla.
Sitä koittaa piilotella,
tuskaa vastaan taistella.

02.09.2014

Hentoinen

Rakas pikkupääskyseni
jaksa vielä hetki pieni!

Talven tän kun kestät vaan
niin taas kesä sarastaa.

Häkin ovet aukeaa,
raikkaat tuulet puhaltaa,

hiuksia villisti hulmauttaa,
vahvemmiksi siipesi kasvattaa,

aurinko naurussas kilahtaa,
vanhatkin haavat parantaa,

maailma kukkaan puhkeaa,
uutta laulua laulaa saat.

On kaikki silloin kauniimpaa
ja hetken aikaa helpompaa.

24.08.2014

Jäljet

Minä piirtelen

kipuni kirjaimiksi
pienille palasille
jotka leijailevat
tuulen mukana
pois mielestäni.

Joillekin se ei riitä.
Heidän tuskansa
on niin tulista,
että se täytyy kaivertaa
syvälle ranteisiin,
kynsin, hampain,
veitsin ja ruiskuin.

Eikä heidän kipunsa
edes helpotu.
Laimenee vain
ihan pieneksi hetkeksi
ja palaa pahempana.

01.07.2014

Hyvästit

Verhoat kätesi taitavasti,

piilotat säröilleet kohtasi.
Naurusi sointi silti paljastaa,
ettei nahkatakki helteellä ole vain sattumaa.
Mietin mitä on tuskasi takana.

Maailman metsissä, auringon lämmössä,
kauniit kukkaset ympärilläs leijailee.
Lintuna häkissä, pää turtana lääkkeistä,
hiljaa kyyneleet kasvojas kastelee.
Voisinpa tulla ja kuivata ne.

Tahtoisin seistä sun tukenasi aina,
mut aika loppuu, vielä suukon poskellesi painan.
Jätän mielessäni vaikeat hyvästit
ja rukoilen taas ettet pysyvästi
luotani katoaisi pois.

12.06.2014

Varjoista

Tää pimeys vie voimat ja hiljaisuus
huutaa.
Elän kuin unessa, eikö mua nää
kukaan?

11.2.2014

Mitä näen?

Minä näen sinut, mutta sinä
et vilkaisekaan minua.
Vihaan sinua koko sydämestäni.
Sinä flirttailet ystävilleni,
tärkeimmille, rakkaimmille
ja viet heidät minulta.

Kuiskit kauniita sanoja, sieviä säveliä,
tyhjiä lupauksia, vääriä totuuksia.
He katsovat sinuun haltioissaan.
Ja sinä hymyilet heille.
Saat heidät tekemään mitä vain.
He ovat orjiasi, leikkikalujasi.

Minä näen tämän kaiken.
Pimeys valtaa sielut.
Joku laulaa hiljaa.
Kyyneleet valuvat.
Pelko ja viha kasvavat.
He yrittävät paeta.

Sinä rankaiset heitä.
Sydämet täynnä kipua.
Veitsi kimmeltää nuoren kädessä.
Silmät muljahtavat väärinpäin.
Kirkaisu halkoo loputtomuutta.
Yhä uudet haavat vuotavat.

Laulu lakkaa.
Ilma on tunkkaista.
Silmät lasittuvat.
Käsivarret mätänevät.
Tuska ei lopu koskaan.
Hiljaisuus jatkuu.

Sinä teet heille mitä haluat.

Kidutat rikkinäisiä nukkejasi.
Lopulta he luovuttavat
ja roiskuvat ympärilleni
likaiselle katukiveykselle.
Minä jään aivan yksin.

Sinä päivänä tulet luokseni,
nostat minut syliisi
ja hymyilet minulle.
Silloin hymyilen takaisin.

4.12.2013

Elämä on kaunis
taas pienen hetken.
Luomienkin läpi näen.
Kaikki kaatuu.
Ja pysyy paikallaan.
Ne kumartuvat ylleni,
roikkuvat kiinni hetkissä.
Pienissä kauniissa hetkissä.
Kuin minä elämässä.
Odotan romahdusta.
Odotan ja käperryn
huomaamattomammaksi.
Voin piiloutua mutten kadota
ja juosta mutten paeta.
Aika juoksee kovempaa.
Palaa alkuun.
Pysähtyy.
Odotan romahdusta.

27.05.2013

Mitä mä nyt?

Mä haluun itkee, mä haluun huutaa,

mä haluun tietää totuuden!
Mä haluun tanssii, mä haluun laulaa,
mä haluun unohtaa kaiken sen.
Ja niin paljon mä tahtoisin
Syliini sulkea jokaisen
väsyneen ja rikkinäisen,
masentuneen tyttösen.
Mut mä en jaksa, enkä pysty.
Oon liian heikko auttamaan.
En riitä pitämään sua pystys,
mut kai sulle voimaa rukoilla saan?

12.02.2013

Maalaus

Tumma läiskä, ihmisen muotoinen,
yksin, epäselvä ja suttuinen.
Ei oikein sulaudu taustaansa
mut koittaa silti pysyä piilossa.

21.12.2012

Sammuva tähti

Oven suljit, lähdit pois.
Kunpa se vain unta ois.
Kuun valossa rantaan hiivit.
Terälehtiä ruusuista riivit.

Valkoiseen hiekkaan jäljet jäi.
Nään vieläkin ne sydämessäin.
Hopeaa tähdet ja meri hohti.
Hiljaa kuljit niitä kohti.

Vapaina liehuvat hiuksesi,
peittivät palavat silmäsi.
Olit saanut tarpeeksesi kaikesta.
Et jaksanut edes taaksesi katsoa.

Sinisiksi lakatut kyntesi
upposivat päättäväisesti kämmeniisi.
Laineet liplattivat nilkkojasi vasten,
tuhansiksi helmiksi pirstoutuen.

Täysikuu kivettyneet kasvosi valaisi,
ja aaltoihin reitin vapauteen piirsi.
Sitä tietä lähdit seuraamaan.
Ehkä pääset nyt paikkaan parempaan.

Koskaan sitä unohda en,
kun otit askeleesi viimeisen.
Hitaasti merenpohjaan vajosit,
ja kaiken ilman kupliksi puhalsit.

Jäit aaltojen syliin hellään,
pääsit vihdoin lepäämään.
Kirkas tähti sammui taivaalla.
Olen nyt aivan yksin maailmassa.

18.03.2012

Pääskysen siivin -sanoja sairaudesta

Eräs parhaista ystävistäni, "Valkoinen pääskynen" sairastui kaksi vuotta sitten erittäin vakavaan masennukseen ja nykyään hänen tilaansa liittyy myös muitakin mielrnterveydellisiä oireita kuten psykooseja ja persoonan jakautumista.
Kun seuraa sivusta tärkeän ja rakkaan ihmisen kärsimystä, vaikuttaa se väkisinkin omaankin mielialaan ja jaksamiseen ja jotenkin se paha olo pitää purkaa. Minä valitsin keinokseni runouden.
Noita runoja on kerääntynyt aikamoinen pino tässä ajan kuluessa ja haluan nyt kerätä ne yhteen tänne, teidän luettavaksenne. Runokokoelman nimi olkoon Pääskysen siivin -sanoja sairaudesta.
Kokoelman nimestä huolimatta, kaikki runot eivät kerro pelkästään ystävästäni, vaan lajittelukriteerini oli nimen omaan sairaus. Mukana on runoja jotka kertovat omasta suhteestani mielen sairastumiseen. Kokoelman pääteemoja ovat psyykinen paha olo ja kipu, itsetuhoisuus, hallitsemattomat tunteet ja kaikenlaiset henkiset ahdistustilat. Osa runoista on fiktiivisiä.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Lakitusta vaille valmis!

Oho hups, menikin aika niin nopeasti ja kiireisesti hiihtolomalla ja sen jälkeen etten ehtinyt avata tietokonetta ollenkaan. Mutta tämän päivän jälkeen minulla ei muuta olekaan kuin aikaa! Tänään nimittäin loppuu koulunkäynti ja alkaa oikea loma. Kirjoitukset kyllä loppuivat jo viikko sitten, mutta tänään oli vielä tuossa kahden aikaan yksi rästiin jäänyt ruotsinkoe. Jos se meni läpi, niin saan kurssimääränkin nostettua siihen pakolliseen 75:een. Kirjoituksetkin meni kohtuullisen hyvin. Kirjoitin syksyllä lyhyen matikan E:ksi ja englannin B:ksi ja nyt kevään kirjoituksista tulee varmasti E äidinkielestä ja uskonto on C:n ja M:n rajalla, mutta psykologia jäi valitettavasti B:n ja C:n väliin. Joka tapauksessa nyt on varmaa, että keväällä juhlitaan joten haluaisinkin esitellä teille ylioppilasmekkoni. :) Minusta se on aikuismaisen tyylikäs ja ihanan ajaton.

Tähän neljään viikkoon on tosiaan mahtunut jos jonkinlaista, isostelin musiikkiaiheisella lastenleirillä, päivystin ekaa kertaa operaatio Saappaassa, hain töitä (en saanut), juhlin sekä Nipsun, että parin kaverini synttäreitä ja läksiäisiä, opin tekemään hiivaleipää ja kasvissosekeittoa ja puuhailin paljon muuta ”tärkeää”, mutta suurimmaksi osaksi olen viettänyt aikani kuitenkin psykologian ja uskonnon parissa.

Nyt kun olen vapaa, olen hieman epävarma mitä teen tämän loppukevään ajan kun niitä töitäkään en sitten saanut. Kai sitä pitää oikeasti panostaa pääsykokeisiin lukemiseen.. tai saa nähdä. Ainahan sitä jotain mielenkiintoisempaa keksii. Esimerkiksi tänään olen taas menossa päivystämään ja huomenna lähden kahden serkkuni kanssa mummolaan pitämään tyttöjeniltaa. Luvassa on mm. paellaa, kotikylpylä, keksien leipomista, pirtelöä ja mehukkaita juoruja. Oi namskis!

Heippuliskeippulis muruset!
Ninni ja Lauma