Kaikki on kerrankin hyvin näin,
me istutaan
hiljaa vierekkäin
kuin nukkuvat
linnut orsillaan
upotaan onneen,
untuvaan,
päät
toistemme siipien alla
suojassa
kylmältä maailmalta.
Kaikki on
paremmin kuin ikinä ennen,
mulla on sut
ja sä oot täydellinen.
”Parasta
mitä ikinä..” kliseisesti
ja silti mä olen
vielä niin rikki
että välillä
öisin herään miettimän
sitä kipua
joka kirkuu sisällä pään.
Ajatukset
räpistelevät hädissään,
vaanivat, teroittavat
kynsiään.
Kuin riivatut
linnut ne odottaa
pääsevänsä
vapaaksi vankilastaan,
mun unelmat
haaveet raatelemaan.
Yksinäisinä
öinä ne punovat juoniaan.
Ja taas ahdistus
hiipii unikaveriksi
mä onneton
pelkään oonko tarpeeksi
ja mä mietin
jos näkisitkin lävitseni,
näkisit sen
myrskyn mun sisälläni
joka raivotessaan
saa mut tärisemään,
itkemään
niin etten ymmärrä itsekään..
Auttaisitko mua
siitä selviämään
ne rääkyvät perkeleet
kesyttämään?
Ja jäisitkö sä
silti mun viereeni,
katsoisit
silmiin, pyyhkisit kyyneleeni,
ottaisit mut
syliin kun ahdistaa,
opettaisit pelotta
rakastamaan?
Kaikki ois
kerrankin hyvin näin,
me istuttais
hiljaa vierekkäin
kuin nukkuvat
linnut orsillaan
upottais onneen,
untuvaan,
päät
toistemme siipien alla
suojassa
kylmältä maailmalta.
30.12.2016
