Sihinää

Sieluni syvintä katseellaan koluaa

hämähäkin raato koiran vesikupissa.
Aamu matelee julmasti eteenpäin.
Milloin aloinkaan nähdä maailmani näin?
 

Minä juon teetä ja pohdin mitä teeen
kun paha ei poistukaan muodossa kyynelten,
eikä suun kautta niinkuin viime viikolla,
eikä tuhannetkaan sanat oloa helpota.
 

Mikään ei vaan enää riitä,
tuijotan sokeana vihannesveistä.
Kylmät sormet tärisevät,
siivet sisälläni värisevät.
 

Olen kestänyt eilisen ja kestän myös tänään,
mut huomisesta en olekaan niin varma enään.
Kun kaikki muut ympärillä antavat periksi,
niin miksen myös minä, edes pieneksi hetkeksi?

 25.09.2014