Enhän minä itke

Vain viiltävä viima ja
pakkasen purevuus,
saa silmäni vuotamaan
ja liekkini hiipumaan.

Vaikenen.
En itke.

Aurinko häikäisee,
kasvoni valaisee,
vaalenen vienoksi,
hioudun hennoksi.

Kalpenen.
Enkä itke.

Lämpö lyö vasten
avonaisia arpia,
kavahdan kivusta,
kangistun kauhusta.

Halkeilen,
mutta en itke.

Kierros alkaa alusta.
Tuuli ulvoo kaipausta,
lohduttomuus äänessä.
Lopun alku on edessä.

Huokaisen.
En minä itke...
Enhän minä.
En.

Täällähän tihuttaa.
Etkö muka huomaa?

18.03.2015