Lukossa

Yksin liian suuressa talossaan,

kuin prinsessa kylmässä tornissa.
Ei lohikäärmeitä olekaan.
Ahdistus mua pitää vankinaan.

Ilma on raskasta, 

se lattiaan painaa.

Täytän talon musiikilla,

saan henkeä taas. 

Silti hän saa kiinni ja ravistelee.
Tahtoisin paeta, mut kehoni vapisee.
Käperryn sohvaan, laitan silmät kiinni,
keskitän huomion hohtaviin ranteisiini.

Enkä viillä, en vielä tänään
koska en halua satuttaa ketään.
Miksi se ainoa joka tätä ymmärtää,
on lukkojen takana suojassa itseltään?

03.10.2014