Sammuva tähti

Oven suljit, lähdit pois.
Kunpa se vain unta ois.
Kuun valossa rantaan hiivit.
Terälehtiä ruusuista riivit.

Valkoiseen hiekkaan jäljet jäi.
Nään vieläkin ne sydämessäin.
Hopeaa tähdet ja meri hohti.
Hiljaa kuljit niitä kohti.

Vapaina liehuvat hiuksesi,
peittivät palavat silmäsi.
Olit saanut tarpeeksesi kaikesta.
Et jaksanut edes taaksesi katsoa.

Sinisiksi lakatut kyntesi
upposivat päättäväisesti kämmeniisi.
Laineet liplattivat nilkkojasi vasten,
tuhansiksi helmiksi pirstoutuen.

Täysikuu kivettyneet kasvosi valaisi,
ja aaltoihin reitin vapauteen piirsi.
Sitä tietä lähdit seuraamaan.
Ehkä pääset nyt paikkaan parempaan.

Koskaan sitä unohda en,
kun otit askeleesi viimeisen.
Hitaasti merenpohjaan vajosit,
ja kaiken ilman kupliksi puhalsit.

Jäit aaltojen syliin hellään,
pääsit vihdoin lepäämään.
Kirkas tähti sammui taivaalla.
Olen nyt aivan yksin maailmassa.

18.03.2012