Pimeys saa vallan

Näin aamu sarastaa

ja unes varastaa,
heräät vielä uudestaan
tähän pahaan maailmaan.

Istut tunteja huoneessas
vain yksinäisyys seuranas
ja äänet päässäs huutavat,
sua syvemmälle kutsuvat.

Ilta kun kajastaa,
tahdot pian nukkumaan,
mut pelot valvottaa,
et unesta kiinni saa.

Et pääse pakoon maailmaa,
se hiljaa korvaasi huutaa
ja pistää sut toivomaan
taas kerran kuolemaa.

Ja niin aamu aukeaa,
on hetken raukeaa,
ensilumi peittää maan
sitten hiljaisuus halkeaa.

Hälytys täyttää osaston,
mut silmäs sammuneet jo on.
Pääsit lepäämään vihdoinkin.
Muistolles laulaa linnutkin.

03.11.2014