Sateeseen

Yksi harmaa aamu taas,

nousen ylös uudestaan.
Huuliin haloonpunaista.
Ei hyotyä kaamoslampusta.

Luonto on näky lohduton.
Sielussa kaipaus loputon
kaihertaa, saa suremaan,
maailman pahuuteen uskomaan.

Mitä vielä täällä odotan?
Ihmettä merkkinä Jumalan?
Enkö ole jo murehtinut tarpeeksi?
Jos lähtisin, saisinko anteeksi?

Ei, en voi vielä luovuttaa,
tahdon yrittää uskoa parempaan.
Sujautan rukousnauhan ranteeseen
ja kävelen ulos tihkusateeseen.

04.11.2014