Hauras

Kaikki on kerrankin hyvin näin,

me istutaan hiljaa vierekkäin

kuin nukkuvat linnut orsillaan

upotaan onneen, untuvaan,

päät toistemme siipien alla

suojassa kylmältä maailmalta.

Kaikki on paremmin kuin ikinä ennen,

mulla on sut ja sä oot täydellinen.

”Parasta mitä ikinä..” kliseisesti

ja silti mä olen vielä niin rikki

että välillä öisin herään miettimän

sitä kipua joka kirkuu sisällä pään.

Ajatukset räpistelevät hädissään,

vaanivat, teroittavat kynsiään.

Kuin riivatut linnut ne odottaa

pääsevänsä vapaaksi vankilastaan,

mun unelmat haaveet raatelemaan.

Yksinäisinä öinä ne punovat juoniaan.

Ja taas ahdistus hiipii unikaveriksi

mä onneton pelkään oonko tarpeeksi

ja mä mietin jos näkisitkin lävitseni,

näkisit sen myrskyn mun sisälläni

joka raivotessaan saa mut tärisemään,

itkemään niin etten ymmärrä itsekään..

Auttaisitko mua siitä selviämään

ne rääkyvät perkeleet kesyttämään?

Ja jäisitkö sä silti mun viereeni,

katsoisit silmiin, pyyhkisit kyyneleeni,

ottaisit mut syliin kun ahdistaa,

opettaisit pelotta rakastamaan?

Kaikki ois kerrankin hyvin näin,

me istuttais hiljaa vierekkäin

kuin nukkuvat linnut orsillaan

upottais onneen, untuvaan,

päät toistemme siipien alla

suojassa kylmältä maailmalta.

30.12.2016

Kiirettä ja kaunokirjaimia

Vimeisestä kirjoituskerrasta on taas aikaa. Muuten minulla ei aikaa juuri ole ollutkaan. Johtuu varmaan tästä pääkaupunkiseudun kiirekulttuurista, että minäkin olen taukoamatta tuloassa jostakin ja jo myöhässä kiiruhtamassa jonnekin muualle. Marraskuu on täällä taas, päivät ja viikot sulautuvat yhteen, sekoittuvat epämääräiseksi massaksi ja lipuvat jonnekin kauas tavoittamattomiin.
Rästissä olevat koulutehtävät liittyvät painajaisuniini, bittiavaruus nielaisee runomuotoisen elämänkertani yhtenä suupalana, opintotukirahat loppuvat jo kuun ensimmäisellä viikolla, eksyn öiseen Munkkiniemeen, Sirkus Finlandian akrobaatin askel horjahtaa, yleisö pidättää henkeään ja sydämet menevät hetkeksi lakkoon. Hetken päästä hengellään leikkinyt hurjapää saa kaiken kunnioituksen ja raikuvat aplodit. Turvavaljaat ja varmistusverkot eivät ole enää muodissa. Enää ei tanssita nuoralla, vaan veitsenterällä. Nykyään muotia on kuolemanpelko ja jännitys, palopommit, polttopullot, Syyrian sodat, Isis, terrorismi, itsemurhat, saattohoito, abortti ja eutanasia. Ai tänään sulla oli hyvä päivä ja kaikki meni suunnitelmien mukaan? Vau hei onnee sulle, mut ketä kiinnostaa?
  Taivas itkee räntää, kiipeän kiirettä pakoon radan varrella kasvavaan mäntyyn. Katsoessani niin kauas kuin silmä kantaa, näen vain ohi kiitäviä junia joilla on aina kiire. Minulla on ikävä Nipsua. Se oli täällä kylässä loka-marraskuun vaihteessa kaksi viikkoa, mutta nyt olen niin kiireinen ettei minulla olisi aikaa edes sille. Kävin isäinpäivänä kotona ja olen siitä asti halunnut takaisin sinne. Minulla on ikävä kotiin. Minulla on ikävä perhettäni. Minulla on ikävä ihmisiä ympärilleni. Tai onhan minulla ihmisiä ja ystäviä täälläkin, mutta täällä me olemme kaikki niin kiireisiä, ettemme ehdi edes pysähtyä kohtaamaan toisiamme kunnolla. Hurrikaanin pyörteissä kokee itsensä helposti pieneksi, huomaamattomaksi ja yksinäiseksi, vaikkei siihen oikeasti olisi edes syytä.
   Kun luette tätä vuodatusta rakkaat ihmiset, ottakaa huomioon, että olen tullut tänään Turusta, Maata Näkyvissä -festareilta ja mieleni pyörii vielä holtittomasti festareiden jälkeisessä tunnevuoristoradassa enkä luultavasti saa puettua sanoiksi kovinkaan montaa järkevää virkettä, mutta joskus tekee hyvää purkaa ajatuksia tekstiksi ilman mitään tiukempaa filtteriä. Niin siis festarit olivat tietysti jälleen kerran aivan mahtavat, vaikka tällä kertaa en päässytkään nauttimaan Scandic-hotellin pehmeästä sängystä ja runsaasta aamupalasta, vaan jouduin tyytymään kaurapuuroon ja kolumajoitukseen. Myös porukka oli osittain uusi, mutta huippu. Tutun, Tikkakosken jengin lisäksi  hengailin tänä vuonna Granin Diakkilaisten kanssa ja pyörin välillä myös meidän omalla ständillä mainostamassa kouluamme. Kun puhutaan MNF:stä, ei tietenkään voi unohtaa musiikkia! Tämän vuoden esiintyjistä itselleni parhaiten kolahtivat Mikaveli (ja fiittaajana vieraillut ROISI <3), Kls., Tera (jonka tosin missasin), Juha Tapio ja uusi tuttavuus GFM! Mulle jäi ihan huippu hyvä fiilis, kun Juha Tapion keikalla, permannolla, ihmiset kyseli ystävällisesti, haluanko mennä heidän eteensä että näkisin paremmin ja yksi tuntematon ihana tyttö jopa nosti minut reppuselkään yhden biisin ajaksi, että näkisin lavalle asti. Kiitos sinulle jos näet tämän. <3 Kuvia en ottanut kun en jaksanut kantaa kameraa mukana ja mun kännykän kuvanlaatu on aika ala-arvoinen, mutta jos teitä yhtään kiinnostaa gospelmusa, Jumalan sana ja läsnäolo ja yli 10 000 kristityn nuoren huikee hype ja yhteisfiilis, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään ensi vuonna mukaan, niin saatte nähdä ja kokea sen kaiken omin silmin ja sieluin.

Hyvää syksyn jatkoa
Ninni ja Lauma

Ps. Kirjoittelin tänään pitkästä aikaa myös kokonaisen runon. Tässä se teille.

Haaveissa

Ilta synkän sunnuntain,

ihmiset istuuvat pareittain.

Käsi käteen painautuu,

huolet, murheet unohtuu.

Marraskuun kylmyydessä,

tuttu kaipaus sydämessä

kuljen yksin tyhjiä teitä,

etsien syliä avointa, lämmintä,

runopoikaa seuraksi iltateelle,

istumaan viereeni pientareelle,
tähtitaivasta katselemaan,

matkaa kanssani jatkamaan.
 
Tarvitsen jonkun joka salaa
hiipii aivan lähelle ja halaa
kumartuu kuiskaamaan korvaani,
silittää hellästi hiuksiani,

pysäyttää silmiin katsomaan,
sydänten sointuja kuuntelemaan.
kynttilän valossa juttelemaan,
uskomaan parempaan maailmaan.

16.11.2015

Ristin juurella

Herra Jeesus
olen tässä
edessäsi
eksyksissä.

Harhateillä
elämässä,
armoasi
pyytämässä.

Valoasi
etsimässä,
kaipaustani
itkemässä.

Rakas Jeesus
olen tässä
turvassa sun
syleilyssä.

21.10.2014

Kirkkaampi kaipuu

Suru, niin hiljainen,
koputtamatta käy.
Voin tuntea kaikkeuden,
mitään ei näy.

Kuuntelen kuiskaukset,
tuulia tavoitan.
Heikoimmat huokaukset
tarkasti talletan.

Kirkkaammat kyyneleet
silmiä puhdistaa,
näen mielet murtuneet,
tahtoisin parantaa.

Vain hetkeksi maailma
rauhansa suo.
Olen taas valveilla,
kaipaan sun luo.

28.11.2014

Siivetön

Enkelsiivin ikuisuuteen
ihmislapset liitelee.
Uusin voimin ajan halki
kirkkauteen loittonee.

Koettelevat suurii siipii,
pilvilinnois hyppelee.
Vain sen rintaa loppu riipii
ken siivetönnä astelee.

A:lle 31.10.2014

Pakkasta

Yön sinessä valoa täysikuun
ojanpohjan timanteista heijastuu.
Vielä kimmeltävät poskillani kyyneleet
jo aikoja sitten jäätyneet.
Lähtöäsi surin kunnes tajusin,
et sulla on kaikki nyt paljon paremmin.
Sä olit valmis tän maailman jättämään.
Sait siivet ja lähdit lentämään.
Nyt olet taivaassa luona muiden enkelten
ja me nähdään vielä, mä tiedän sen.

A:lle 30.11.2012

Siipien hinta

Sä olit keijupoika pieni
siivetön ja viaton.
Kun mä nauraen kuljin tieni,
sä olit ain onneton.

Meidän molempien sydämet
jouduttiin leikkaamaan.
Mä lupasin että sä paranet,
mut menit kuntoon huonompaan.

Olit vasta kaksitoista
kun et enää kestänyt
sitä maaliskuun pakkasta.
On sulla siivetkin nyt.

Ja nyt kun ilma on lämmennyt,
mä vasta tietää saan
että sä olet lähtenyt.
Lentänyt paikkaan parempaan.

A:lle 8.8.2012

Heijastus

Kelloni takaperin tikittää
hymyilee tyttönen peilissä.
Ensin ihan ujosti ja hiljaa.
Lopulta koko sielullaan.
Käännän selkäni lapselle,
tunnen kateudenpistoksen.
Kuinka iloita onnen murusista?
Sulkea korvansa kurjuudelta?

6.7.2014

Keijujen kuisketta

Tänään mun lauluissa
uusia tuulia,
auringon paistetta,
kukkien tuoksua,
keijujen kuisketta,
helkkyvää naurua,
suuria suunnitelmia,
pieniä unelmia.

9.7.2014

Päivän hauraassa valossa

Hento kukkanen kohti lämpöä kurkottuu,
mut viilenee kauneinkin ilta.
Synkät hetket jää taakse ja unhoittuu,
mut kirkkaisiin vie muistojen silta.

27.5.2014

Purppurataivas

Kuin tanssi perhosten
käy leikki liekkien.
Suudelmat viimeiset
saa puiden latvukset,
kun aurinko meidät hyvästelee
ja hiljaisuuteen metsän peittelee.

11.8.2012

Nuotiolla

Illassa,
tummuvassa,
mietin jälleen sinua.
Nuotiossa,
hiipuvassa,
yksi liekki tanssii vaan.

Sydämessä,
särkyvässä,
toivonkipinä säihkyää.
Kesäyössä,
hämärässä,
hyvästejä jätetään.

Aamussa,
sarastavassa,
istun vielä nuotiolla.
Paperissa,
kastuneessa,
lupaus sun käsialalla.

Auringossa,
nousevassa,
kaste poskilla kimaltaa.
Katseessa,
sameassa,
ahdistus jo kajastaa.

Ruusunen

Oli nuori tyttö ja oli nuori poika
ja oli ihana jännitys ilmassa.
Olivat puhuneet jo yli kuukauden
mut vain puhelimen avulla.

Viimein kun tuli kohtaamisen aika
oli yhdessä heillä niin hauskaa,
tuntui hetkessä olevan taikaa,
näin päättivät tavata uudestaan.

Osti valkoisen ruusun tuo poika
ja laittoi maljakkoon odottamaan.
Sen aikoi tytölle rakkaalle antaa
kun hänet näkisi taas uudestaan.

He asuivat toisistaan kaukana,
aika kului, eivät ehtineetkään tavata.
Syksyn saapuessa poika havahtui vasta,
muisti ruusun joka päässyt oli nuupahtamaan.

Viaton valkoinen ruusunkukka
oli kuihtunut kuin arka rakkauskin.
Poika siirtyi etsimään uutta ruususuuta,
tyttö vieläkin pojan paluuta odotti.

24.8.2014

Sydänsykerö

Pöydän alla sykkyrässä
tyttö selvästi pienissä
kännykkäänsä näpräämässä
spesiaalille chättäämässä.

Juhlapaikan hälinässä
mielentilassa herkässä
toivonhippu sydämessä
silmät loistaa hämärässä.

Aamuun uuteen heräillessä
miettii miten käykään tässä,
onko kaikki vielä auki edessä?
Menikö jotain rikki eilisessä?

01.11.2014

Melkein sekaisin

Eilen lankesin värisemään,
sisimmästäni tärisemään.

Mutta se ei alkanut ranteista
eikä selän siipinikamista,

vaan jostain syvältä vasemmalta
leikkausarven ja rintalastan alta.

Tämä tunne saa minut melkein sekaisin,
silmät auki, punaa poskiin, elämään takaisin.

21.10.2014

Leiskuva

Hän kaunis lumihaltija,
mä pieni tulikeiju vaan.
En voi kanssaan kilpailla,
enkä edes tahtoiskaan.

Luovutan ja väistyn,
en tahdo olla tiellä.
Sivustakatsojaksi siirryn,
pysyn silti sun vierellä.

Pakkanen vain kiristyy,
istun ulkona taas yksin.
Kyyneleeni eivät jäädy,
ne haihtuvat höyryksi.

Poskipäät hehkuvat,
kaipuustani laulaisin,
mut sanat sotkeutuvat,
vain kipinöitä oksentaisin.

Puristan kiljuvan suuni kiinni,
hengitän viiltävää kylmyyttä.
Keskitän tulen varpaisiini,
savuhattara nousee kengistä.

24.12.2014

From the side of your boulevard.

Hey baby, I have seen you
walking your lonely road
and baby if you ever
get tired of it, let me know

cause I will be here
waiting for you to need me
and for you I will be
what you ever want me to be.

Just ask and I will come
with you wherever you go.
All I want is to walk together
to the end of this road.

And baby if someday
you get tired of me
don't dare to be gentle,
just tell me to leave

and I will not ever
disturb you anymore
but if you come back
I will open the door.

26.11.2014

Jumalan kämmenselällä

Kun olin pienen pieni
leikimme ystäväni kanssa
hiekkalaatikolla salakristittyjä
Pyysimme hänen äitiään papiksi.

Hänen äitinsä puhui rakkaudesta
ja sitten rukoilimme kädet ristissä
ja heleä laulumme kohosi
suoraan taivaaseen. 

Aurinko paistoi,
valkovuokot hehkuivat
metsän pohjalla,
maailma oli pieni ja turvallinen. 

Nyt on syksy,
hiekkalaatikko on purettu,
valkovuokot ovat kuihtuneet,
ja loska raidoittaa ikkunoita. 

En uskalla lukea sanomalehtiä 

enkä katsoa uutisia 

sillä maapallo on paisunut isoksi 

ja rauhattomaksi.

Leikki on muuttunut todeksi. 

Kaulassani kimmeltää merkki 

siitä että olen antanut elämäni 

jonkun suuremman käsiin. 

Opiskelen kristillisessä koulussa. 

Minusta ei tule isoa,
mutta minusta tulee
seurakunnan korvat.

23.07.2015

Lumouksessa

Ensimmäinen oma aamu
yksin uudessa kodissani.
On niin kaunista, kirkasta,
aurinko hymyilee kanssani.

31.8.2015

Maailman sylissä

Junia tulee ja menee.
Minä jään.

Tämä on nyt koti.

31.8.2015