Metsän tyttö, kaupungin poika
arkoja yöeläimiä kummatkin.
Tähtiloistossa, mainosvaloissa
sydämet hakkaa kiivaammin.
Varjojen valtakunta, ikioma maa,
sen suojiin päiviä pakenevat.
Enää tuuli kuiskailee tarinoitaan,
hetkeks kiire ja melu taukoavat.
Yön hetkinä olemme vapaampia,
usva kun ikkunoihin painautuu.
Silmissä säkeniä kirkkaampia,
katsomme kuinka rauha laskeutuu.
Pimeys soi säveltä kauniimpaa;
siniseksi sävymme sekoittuu.
Sielu sielua vierelleen kaipaa,
siunauksensa antaa kuu.
E:lle 8.12.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti