Sanat hukassa

Mä en oo saanut pitkään aikaan kirjoitettua yhtään mitään. Sanat vaan pakoilee mua ja pää lyö tyhjää ja toisaalta joku muu on jo kirjoittanut kaiken niin hyvin, että välillä tuntuu turhalta edes yrittää raapustaa yhtään mitään. Voi olla et vietä vielä alitajuisesti suruaikaa, kaikkien niiden runojen muistoa kunnioittaen, jotka katos bittiavaruuteen viime syksynä kun tietokoneen kovalevy otti loparit kunnioittamatta sopimuksen mukaista irtisanomisaikaa, tai sitten inspiraation lähde vaan on ilmastonmuutoksen myötä päässyt hetkellisesti (toivottavasti) kuivumaan. Tässä teille biisi joka kertoo hyvin mun tän hetkiset fiilikset. Palataan asiaan kun on taas jotain asiaa.

Hyvää kesän alkua!
Ninni Laurén

Kiirettä ja kaunokirjaimia

Vimeisestä kirjoituskerrasta on taas aikaa. Muuten minulla ei aikaa juuri ole ollutkaan. Johtuu varmaan tästä pääkaupunkiseudun kiirekulttuurista, että minäkin olen taukoamatta tuloassa jostakin ja jo myöhässä kiiruhtamassa jonnekin muualle. Marraskuu on täällä taas, päivät ja viikot sulautuvat yhteen, sekoittuvat epämääräiseksi massaksi ja lipuvat jonnekin kauas tavoittamattomiin.
Rästissä olevat koulutehtävät liittyvät painajaisuniini, bittiavaruus nielaisee runomuotoisen elämänkertani yhtenä suupalana, opintotukirahat loppuvat jo kuun ensimmäisellä viikolla, eksyn öiseen Munkkiniemeen, Sirkus Finlandian akrobaatin askel horjahtaa, yleisö pidättää henkeään ja sydämet menevät hetkeksi lakkoon. Hetken päästä hengellään leikkinyt hurjapää saa kaiken kunnioituksen ja raikuvat aplodit. Turvavaljaat ja varmistusverkot eivät ole enää muodissa. Enää ei tanssita nuoralla, vaan veitsenterällä. Nykyään muotia on kuolemanpelko ja jännitys, palopommit, polttopullot, Syyrian sodat, Isis, terrorismi, itsemurhat, saattohoito, abortti ja eutanasia. Ai tänään sulla oli hyvä päivä ja kaikki meni suunnitelmien mukaan? Vau hei onnee sulle, mut ketä kiinnostaa?
  Taivas itkee räntää, kiipeän kiirettä pakoon radan varrella kasvavaan mäntyyn. Katsoessani niin kauas kuin silmä kantaa, näen vain ohi kiitäviä junia joilla on aina kiire. Minulla on ikävä Nipsua. Se oli täällä kylässä loka-marraskuun vaihteessa kaksi viikkoa, mutta nyt olen niin kiireinen ettei minulla olisi aikaa edes sille. Kävin isäinpäivänä kotona ja olen siitä asti halunnut takaisin sinne. Minulla on ikävä kotiin. Minulla on ikävä perhettäni. Minulla on ikävä ihmisiä ympärilleni. Tai onhan minulla ihmisiä ja ystäviä täälläkin, mutta täällä me olemme kaikki niin kiireisiä, ettemme ehdi edes pysähtyä kohtaamaan toisiamme kunnolla. Hurrikaanin pyörteissä kokee itsensä helposti pieneksi, huomaamattomaksi ja yksinäiseksi, vaikkei siihen oikeasti olisi edes syytä.
   Kun luette tätä vuodatusta rakkaat ihmiset, ottakaa huomioon, että olen tullut tänään Turusta, Maata Näkyvissä -festareilta ja mieleni pyörii vielä holtittomasti festareiden jälkeisessä tunnevuoristoradassa enkä luultavasti saa puettua sanoiksi kovinkaan montaa järkevää virkettä, mutta joskus tekee hyvää purkaa ajatuksia tekstiksi ilman mitään tiukempaa filtteriä. Niin siis festarit olivat tietysti jälleen kerran aivan mahtavat, vaikka tällä kertaa en päässytkään nauttimaan Scandic-hotellin pehmeästä sängystä ja runsaasta aamupalasta, vaan jouduin tyytymään kaurapuuroon ja kolumajoitukseen. Myös porukka oli osittain uusi, mutta huippu. Tutun, Tikkakosken jengin lisäksi  hengailin tänä vuonna Granin Diakkilaisten kanssa ja pyörin välillä myös meidän omalla ständillä mainostamassa kouluamme. Kun puhutaan MNF:stä, ei tietenkään voi unohtaa musiikkia! Tämän vuoden esiintyjistä itselleni parhaiten kolahtivat Mikaveli (ja fiittaajana vieraillut ROISI <3), Kls., Tera (jonka tosin missasin), Juha Tapio ja uusi tuttavuus GFM! Mulle jäi ihan huippu hyvä fiilis, kun Juha Tapion keikalla, permannolla, ihmiset kyseli ystävällisesti, haluanko mennä heidän eteensä että näkisin paremmin ja yksi tuntematon ihana tyttö jopa nosti minut reppuselkään yhden biisin ajaksi, että näkisin lavalle asti. Kiitos sinulle jos näet tämän. <3 Kuvia en ottanut kun en jaksanut kantaa kameraa mukana ja mun kännykän kuvanlaatu on aika ala-arvoinen, mutta jos teitä yhtään kiinnostaa gospelmusa, Jumalan sana ja läsnäolo ja yli 10 000 kristityn nuoren huikee hype ja yhteisfiilis, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään ensi vuonna mukaan, niin saatte nähdä ja kokea sen kaiken omin silmin ja sieluin.

Hyvää syksyn jatkoa
Ninni ja Lauma

Ps. Kirjoittelin tänään pitkästä aikaa myös kokonaisen runon. Tässä se teille.

Haaveissa

Ilta synkän sunnuntain,

ihmiset istuuvat pareittain.

Käsi käteen painautuu,

huolet, murheet unohtuu.

Marraskuun kylmyydessä,

tuttu kaipaus sydämessä

kuljen yksin tyhjiä teitä,

etsien syliä avointa, lämmintä,

runopoikaa seuraksi iltateelle,

istumaan viereeni pientareelle,
tähtitaivasta katselemaan,

matkaa kanssani jatkamaan.
 
Tarvitsen jonkun joka salaa
hiipii aivan lähelle ja halaa
kumartuu kuiskaamaan korvaani,
silittää hellästi hiuksiani,

pysäyttää silmiin katsomaan,
sydänten sointuja kuuntelemaan.
kynttilän valossa juttelemaan,
uskomaan parempaan maailmaan.

16.11.2015

Kaikki kiva loppuu aikanaan

Eilen oli aivan huikea päivä! Syötiin, syötiin ja syötiin. Saatiin neuvoja ja vinkkejä bloggaukseen, käytiin Lahden historiallisessa museossa, käveltiin (tai osa rullaili) Vesijärven satamaan, syötiin välipalaa kahvila Karirannassa ja ajeltiin tilataksilla takaisin Validiaan syömään. Minä ja Jade käytiin saunassa ja uima-altaalla polskimassa ja pidettiin uimavalvojalle kattava luento sosiaalisesta mediasta ja internetin ihmeellisestä maailmasta.

Kuvat: Validia aktiviteetit

Uinnin jälkeen tehtiin leirimuistot eli painettiin kasseja ja teepaitoja. Sitten olikin kiire iltapalalle. (Voin kertoa, että täällä ei ehdi tulla nälkä.) Meidän iltapala venyi taas vähän pidemmäksi kuin muiden. Kivalla pikkuporukalla oli hauskaa juoda kaakaota ja jakaa kipeitäkin kokemuksia ja tarinoita vammoista ja muiden ihmisten reaktioista ja siinä höpötellessö kello juoksikin aivan huomaamatta yhteentoista.

Onneksi tänä aamuna herätys oli sunnuntain kunniaksi vasta yhdeksältä. Aamupalakin oli sunnuntaiaamupala ja vatsat tulivat täyteen. Nyt vielä pari tuntia bloggailua, pakkailua, askartelua ja syömistä ja kolmen aikoihin alkaa matka kohti Espoota ja arkea.

Kiitos Validia ja kurssikaverit
Ninni vain

Tästä tyylistä voisi ottaa vähän sisustusideoita omaankin olohuoneeseen.

Sää oli ihanan kirkas ja syksyisen raikas.

Minä ja Jade.

Sorsat pettyivät kun meillä ei ollutkaan ruokaa niille.

Pysähdys

Heippulis kaikki kaverit ja kummajaiset! Seuraavat kaksi vuorokautta uhraan (melkein) kokonaan teille ja tälle blogille. Olen viikonloppuretkellä Lahden Validia Kuntoutuskeskuksessa nuorten bloggarileirillä ja pyrkimys olisi kerätä pää täyteen ideoita ja vinkkejä blogin kehittämistä varten ja saada tänne paljon uutta sisältöä. Kertokaahan tekin minkälaisia tekstejä ja juttuja toivoisitte. Enemmän runoja? Kuulumisia? Minun? Eläinten? Jotain aivan muuta? ^.^
Pakko sanoa, että tämä viikonloppu poissa Espoosta ja arkiympyröistä tuli ehdottomasti tarpeeseen. Hirveästi on ollut kiireitä koulussa ja muutenkin. Ensinnäkin meillä on loppumassa toinen temaattinen kokonaisuus ja meillä oli tiistai ja keskiviikko jatkuvaa seminaaria ja vapaa-aika meni 19.10 palautettavien ryhmätöiden valmistelemiseen. Lisäksi meillä oli torstaista perjantaihin kirkkohallituksen järjestämä kirke-leiri Vihdin Nuottakodossa. Oli ihanaa päästä viettämään aikaa meidän huippuluokan kanssa ja irrottautumaan hetkeksi kampukselta. Leiri sisälsi ryhmäytymistä, hartauksia, yhteislaulua <3, valvomista, sekoilemista ja uuden hienon kokemuksen, kahden tunnin hiljaisuudenretriitin. Kävelin, kiipeilin puissa, tuijottelin taivasta ja tyyntä järveä ja luin psalmeja. Se oli voimaannuttavaa.
Sitten pikainen viiden tunnin siirtymä leiriltä leirille. Ensimmäisen ilta meni (myöhään) uusiin ihmisiin tutustuessa ja vanhojen kanssa kuulumisia vaihtaessa. Vanhoja tuttuja kurssillaon Serenity  http://smile-n-song.blogspot.fi/ ja Jade http://welcometoiblog.blogspot.fi/ Voitte vain kuvitella kuinka hauskaa meillä oli kello kymmenen myöhäisiltakaakaoiden ääressä varsinkin kun mulla oli takana reilut neljä ja puoli tuntia unta. :D
Mutta nyt on aika lähteä syömään jonkun muun tekemää ruokaa hyvässä seurassa. Sen jälkeen lähdetään rohkaistumisharjoitukseen, eli kiertelemään museoita, kaupunkia ja Lahden satamaa. Kyllä kuntoutuksessa on mukavaa!

Kuulemisiin.
Ninni vain

Liian korkeat korot

Tahtoisin nähdä sut taas tanssimassa
kevein askelin, niityllä, perhosia paidassa.
Hymy huulilla, kimmelys silmänurkassa,
kuin ennenkin, huoletta huomisen haavoista.

Hiuksien lomassa, kuolleita kukkia,
tanssin nyt kuin hulluuden hurmiossa.
Jalkojen alla raunioitunut maailma,
sielun syvyys täynnä sähiseviä varjoja.

Kun jäätyvät järvet ja valkenee maa
ja kuurankukkia kirjoutuu mun ikkunaan
aion taakseni jättää syksyisen pimeyden,
nostan katseen taivaaseen, armoa anelen.

Vaikka oon harhaillut, rikkonut häntä vastaan,
hän kuiskaa hiljaa "ei isä hylkää lastaan".
Ja tiedän, olen turvassa, Herrani armosta,
voin tanssien jatkaa taistelua hänen joukoissa.

6.12.2014

Ristin juurella

Herra Jeesus
olen tässä
edessäsi
eksyksissä.

Harhateillä
elämässä,
armoasi
pyytämässä.

Valoasi
etsimässä,
kaipaustani
itkemässä.

Rakas Jeesus
olen tässä
turvassa sun
syleilyssä.

21.10.2014

Kirkkaampi kaipuu

Suru, niin hiljainen,
koputtamatta käy.
Voin tuntea kaikkeuden,
mitään ei näy.

Kuuntelen kuiskaukset,
tuulia tavoitan.
Heikoimmat huokaukset
tarkasti talletan.

Kirkkaammat kyyneleet
silmiä puhdistaa,
näen mielet murtuneet,
tahtoisin parantaa.

Vain hetkeksi maailma
rauhansa suo.
Olen taas valveilla,
kaipaan sun luo.

28.11.2014