Kuisketta

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Mitä näen?

Minä näen sinut, mutta sinä
et vilkaisekaan minua.
Vihaan sinua koko sydämestäni.
Sinä flirttailet ystävilleni,
tärkeimmille, rakkaimmille
ja viet heidät minulta.

Kuiskit kauniita sanoja, sieviä säveliä,
tyhjiä lupauksia, vääriä totuuksia.
He katsovat sinuun haltioissaan.
Ja sinä hymyilet heille.
Saat heidät tekemään mitä vain.
He ovat orjiasi, leikkikalujasi.

Minä näen tämän kaiken.
Pimeys valtaa sielut.
Joku laulaa hiljaa.
Kyyneleet valuvat.
Pelko ja viha kasvavat.
He yrittävät paeta.

Sinä rankaiset heitä.
Sydämet täynnä kipua.
Veitsi kimmeltää nuoren kädessä.
Silmät muljahtavat väärinpäin.
Kirkaisu halkoo loputtomuutta.
Yhä uudet haavat vuotavat.

Laulu lakkaa.
Ilma on tunkkaista.
Silmät lasittuvat.
Käsivarret mätänevät.
Tuska ei lopu koskaan.
Hiljaisuus jatkuu.

Sinä teet heille mitä haluat.

Kidutat rikkinäisiä nukkejasi.
Lopulta he luovuttavat
ja roiskuvat ympärilleni
likaiselle katukiveykselle.
Minä jään aivan yksin.

Sinä päivänä tulet luokseni,
nostat minut syliisi
ja hymyilet minulle.
Silloin hymyilen takaisin.

4.12.2013

Elämä on kaunis
taas pienen hetken.
Luomienkin läpi näen.
Kaikki kaatuu.
Ja pysyy paikallaan.
Ne kumartuvat ylleni,
roikkuvat kiinni hetkissä.
Pienissä kauniissa hetkissä.
Kuin minä elämässä.
Odotan romahdusta.
Odotan ja käperryn
huomaamattomammaksi.
Voin piiloutua mutten kadota
ja juosta mutten paeta.
Aika juoksee kovempaa.
Palaa alkuun.
Pysähtyy.
Odotan romahdusta.

27.05.2013

Mitä mä nyt?

Mä haluun itkee, mä haluun huutaa,

mä haluun tietää totuuden!
Mä haluun tanssii, mä haluun laulaa,
mä haluun unohtaa kaiken sen.
Ja niin paljon mä tahtoisin
Syliini sulkea jokaisen
väsyneen ja rikkinäisen,
masentuneen tyttösen.
Mut mä en jaksa, enkä pysty.
Oon liian heikko auttamaan.
En riitä pitämään sua pystys,
mut kai sulle voimaa rukoilla saan?

12.02.2013

Maalaus

Tumma läiskä, ihmisen muotoinen,
yksin, epäselvä ja suttuinen.
Ei oikein sulaudu taustaansa
mut koittaa silti pysyä piilossa.

21.12.2012

Sammuva tähti

Oven suljit, lähdit pois.
Kunpa se vain unta ois.
Kuun valossa rantaan hiivit.
Terälehtiä ruusuista riivit.

Valkoiseen hiekkaan jäljet jäi.
Nään vieläkin ne sydämessäin.
Hopeaa tähdet ja meri hohti.
Hiljaa kuljit niitä kohti.

Vapaina liehuvat hiuksesi,
peittivät palavat silmäsi.
Olit saanut tarpeeksesi kaikesta.
Et jaksanut edes taaksesi katsoa.

Sinisiksi lakatut kyntesi
upposivat päättäväisesti kämmeniisi.
Laineet liplattivat nilkkojasi vasten,
tuhansiksi helmiksi pirstoutuen.

Täysikuu kivettyneet kasvosi valaisi,
ja aaltoihin reitin vapauteen piirsi.
Sitä tietä lähdit seuraamaan.
Ehkä pääset nyt paikkaan parempaan.

Koskaan sitä unohda en,
kun otit askeleesi viimeisen.
Hitaasti merenpohjaan vajosit,
ja kaiken ilman kupliksi puhalsit.

Jäit aaltojen syliin hellään,
pääsit vihdoin lepäämään.
Kirkas tähti sammui taivaalla.
Olen nyt aivan yksin maailmassa.

18.03.2012

Pääskysen siivin -sanoja sairaudesta

Eräs parhaista ystävistäni, "Valkoinen pääskynen" sairastui kaksi vuotta sitten erittäin vakavaan masennukseen ja nykyään hänen tilaansa liittyy myös muitakin mielrnterveydellisiä oireita kuten psykooseja ja persoonan jakautumista.
Kun seuraa sivusta tärkeän ja rakkaan ihmisen kärsimystä, vaikuttaa se väkisinkin omaankin mielialaan ja jaksamiseen ja jotenkin se paha olo pitää purkaa. Minä valitsin keinokseni runouden.
Noita runoja on kerääntynyt aikamoinen pino tässä ajan kuluessa ja haluan nyt kerätä ne yhteen tänne, teidän luettavaksenne. Runokokoelman nimi olkoon Pääskysen siivin -sanoja sairaudesta.
Kokoelman nimestä huolimatta, kaikki runot eivät kerro pelkästään ystävästäni, vaan lajittelukriteerini oli nimen omaan sairaus. Mukana on runoja jotka kertovat omasta suhteestani mielen sairastumiseen. Kokoelman pääteemoja ovat psyykinen paha olo ja kipu, itsetuhoisuus, hallitsemattomat tunteet ja kaikenlaiset henkiset ahdistustilat. Osa runoista on fiktiivisiä.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Lakitusta vaille valmis!

Oho hups, menikin aika niin nopeasti ja kiireisesti hiihtolomalla ja sen jälkeen etten ehtinyt avata tietokonetta ollenkaan. Mutta tämän päivän jälkeen minulla ei muuta olekaan kuin aikaa! Tänään nimittäin loppuu koulunkäynti ja alkaa oikea loma. Kirjoitukset kyllä loppuivat jo viikko sitten, mutta tänään oli vielä tuossa kahden aikaan yksi rästiin jäänyt ruotsinkoe. Jos se meni läpi, niin saan kurssimääränkin nostettua siihen pakolliseen 75:een. Kirjoituksetkin meni kohtuullisen hyvin. Kirjoitin syksyllä lyhyen matikan E:ksi ja englannin B:ksi ja nyt kevään kirjoituksista tulee varmasti E äidinkielestä ja uskonto on C:n ja M:n rajalla, mutta psykologia jäi valitettavasti B:n ja C:n väliin. Joka tapauksessa nyt on varmaa, että keväällä juhlitaan joten haluaisinkin esitellä teille ylioppilasmekkoni. :) Minusta se on aikuismaisen tyylikäs ja ihanan ajaton.

Tähän neljään viikkoon on tosiaan mahtunut jos jonkinlaista, isostelin musiikkiaiheisella lastenleirillä, päivystin ekaa kertaa operaatio Saappaassa, hain töitä (en saanut), juhlin sekä Nipsun, että parin kaverini synttäreitä ja läksiäisiä, opin tekemään hiivaleipää ja kasvissosekeittoa ja puuhailin paljon muuta ”tärkeää”, mutta suurimmaksi osaksi olen viettänyt aikani kuitenkin psykologian ja uskonnon parissa.

Nyt kun olen vapaa, olen hieman epävarma mitä teen tämän loppukevään ajan kun niitä töitäkään en sitten saanut. Kai sitä pitää oikeasti panostaa pääsykokeisiin lukemiseen.. tai saa nähdä. Ainahan sitä jotain mielenkiintoisempaa keksii. Esimerkiksi tänään olen taas menossa päivystämään ja huomenna lähden kahden serkkuni kanssa mummolaan pitämään tyttöjeniltaa. Luvassa on mm. paellaa, kotikylpylä, keksien leipomista, pirtelöä ja mehukkaita juoruja. Oi namskis!

Heippuliskeippulis muruset!
Ninni ja Lauma